keskiviikko 31. lokakuuta 2012

HORROR ONLINE!

Mainostan täälläkin että Tulikoe tänään Järvenpään teatterissa klo 19. :)
Ihan kikseissä oon tavallaan mutta mulla on helvetillinen tulehdus kurkussa just atm eli tulee olemaan ihanaa vetää niiitä kohtauksia joissa mun pitää kirkua... Wish me luck ;)


perjantai 26. lokakuuta 2012

I just hate to be all alone, outside the door he followed me home



Kerrankin ollut jotenkin tehokas päivä tänään. Aamulla siivosin kauheella raivolla keittiön, kuuntelin Kill Bill-soundtrackia, latasin musiikkia, kävin lenkillä ja laitoin vielä Colormaskin hiuksiin. Siivosin kans vaatekomeron ja huoneen, kerrankin ihan kunnolla ja nyt näyttää kyllä tosi kivalta toi huone vaikka sinne jotain sisustusmuutoksia pitäis tehä.


Nyt muruset tuli meille ja alotellaan tyttöjeniltaa. Syödään ja katotaan Pirates of the Caribbean, niin rentoa niin rentoa. Ihanaa olla kerrankin perjantai-ilta rauhassa ;)
Have fun guys!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Haaste!


"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs.


(sulkatyttö) heitti mulle ilahduttavan haasteen! Rakastan tämmösiä, tää on mun eka joten oon fiilareissa! Kiitos!

1. Elikkäs, 11 asiaa minusta? Pieni sisäinen narsistini kiljuu riemusta, joten:


- Ei tule varmaan yllätyksenä, mutta olen koukussa kauhuleffojen katsomiseen. Varsinkin syksyisin iskee aina järkyttävä kauhubuumi ja joka päivä tekisi mieli mennä filkkarin horror-hyllylle. Onneksi en ole kovinkaan herkkänahkainen ja harvoin traumatisoidun mistään leffoista! :)

- Olen vastikään muuttanut "omilleni" ja asun nyt neljän ihanan kämppiksen kanssa maalaistalossa järven rannalla!

- Mussa on vähän (enemmänkin) drama queenin vikaa. Onneksi sitä piirrettä pääsee purkamaan hyvin teatteriharrastuksessa.

- Olen koukussa pepsi maxiin. Joka päivä menee vähintään puolen litran pullo.

- En malta odottaa Marilyn Mansonin joulukuista keikkaa. Alle kaksi kuukautta!!!

- Viime kesä oli mun elämän paras, koska Roadtrip ja Mötleyn keikka.

- Kun olin 14-vuotias, tyyli-ikonini oli Täydellisten Naisten Gabrielle.

- En ole vieläkään oppinut palauttamaan kirjaston kirjoja tai vuokraleffoja ajoissa. Filmtown ei varmaan olisi pystyssä ilman mun huikeita sakkoja.

- Opin 5-vuotiaana käärimään sätkiä koneella, ja olin siinä huippulahjakas. Sitten iskä kielsi. (Huom! polttamista en aloittanut silloin)

- Lähes aina kun menen shoppailemaan, sorrun ostamaan uusia alusvaatteita.

2.

1. Mikä on tyhmin nimi jonka oot koskaan kuullu?
Apua, nyt on kyllä paha. Ehkä joku Kersti. xD En kyllä edes tiedä missä sen oon kuullu.

2. Jos sisälläsi olisi magneetti ja toinen magneetti voisi olla mikä tahansa, mikä se olisi?
Elokuvat. Absolutely.

3. Huomasitko pienen jekun
En, koska olen blondi :(

4. Miksi kirjoitat blogia?
Koska musta olisi turhaa kirjoittaa päiväkirjaa kun kukaan ei lue sitä!

5. Kuka on alter egosi?
Svetlana. Peräisin roadtripiltä, kun lyötiin Piian kanssa drinkistä vetoa, onko mulla pokkaa esitellä itseni Svetlana-nimellä kolmelle random-suomenruotsalaiselle. Ps. Sain drinkin. Ja Svetlana elää yhä ;)

6. Tiedätkö miltä tikit tuoksuu? Tuoksuuko ne sinustaki hyviltä?
En tiedä :( Mua ei ole koskaan tikattu, ihme kyllä, koska oon aika onnettomuusaltis. Ehkä ihan hyvä. Mutta toisaalta arvet on kyllä kauniita.

7. Kykenisitkö elämään jo yksin?
En mä ihan yksin mutta kämppisten kanssa on hyvä elää.

8. Asun yksin mutta kaikki sanoo aina "mennään teille." Osaatko sanoa kenen kanssa oikein asun?
Hmmm... Paha kysymys... Sivupersoonien tai pienten vihreiden piisamirottien?

9. Leikitkö tulella?
Joo! Leikin mun pinkillä stenkulla niin kauan että se meni melkein paskaksi ja nyt ärsyttää kun se on aina mun laukussa muttei ikinä toimi.


10. Juoksetko tikkari suussa tai puukko/sakset käsissäsi?
Henkisesti, aina.
Hmm no joskus kyllä myös fyysisesti ja koska, kuten sanottu, oon sekä blondi, että onnettomuusaltis, ei varmaan kannattais.

11. Jos asuisit 4. kerroksessa ja talossa on hissi, käyttäisitkö sitä vai menisitkö pitkin portaita?
Kuntoiluinspiraatiopäivinä varmaan juoksentelisin portaita, muuten oon niin lahna ja mukakiireinen että käyttäisin hissiä (ja hisseissä on peilit! Ainakin yleensä!)

Noniin, ja mun kysymykset:

1. Pahe, josta haluaisit päästä eroon?
2. Lempielokuvasi, jos on pakko mainita vain yksi?
3. Asia, joka saa sinut raivostumaan?
4. Elokuvahahmo, johon samaistut?
5. Ärsyttävin biisi tällä hetkellä?
6. Toinen nimesi?
7. Lempidrinkki?
8. Oletko koira- vai kissaihminen?
9. Asia, jolle nauroit viimeksi?
10. Lempivuodenaikasi? Perustelu?
11. Piisami vai rotta?

Haastan seuraavat henkilöt:

http://betrayingmoon.blogspot.fi/
http://danceindarkkkk.blogspot.fi/
http://hirsipuulintu.blogspot.fi/
http://katzuslife.blogspot.fi/
http://belsissa.blogspot.fi/
http://juliasmaterialworld.blogspot.fi/
http://deathliciouskisses.blogspot.fi/
http://forevergottoolong.blogspot.fi/
http://icouldrockyourfuckingworld.blogspot.fi/
http://nevergiveup-amelie.blogspot.fi/

 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kaljaaaaaaaaaaaaaaaa.


Milkoa vituttaa.

Milko tietää mikä auttaa.

 
Jep, ei mulla muuta kun pieni maanantaiderp. Kipeenä oon ollu + joku mystinen allergia mennyt pahemmaksi joten koko päivä neljän seinän sisällä kera Täydellisten Naisten. Ja sen huomaa.
Eheh.

perjantai 12. lokakuuta 2012

All work and no play makes Jack a dull boy. - About The Shining

Katottiin tossa just Jennan ja Jukan kanssa The Shining, oli vasta toka kerta kun ko. leffan näin ja melkein yhtä paljon diggailin kun ekalla kerralla.

Joku joskus kysyi multa, että mikä olisi mulle unelmarooli. Vastasin, että Wendyn rooli Hohdossa. Koen ennemmin omakseni noin yleisestikin roolihahmot, jotka kokevat jonkinlaisia ristiriitoja, kauhua tai ahdistusta, ennemmin kuin karrikoidut komediahahmot. Shelley Duvallin tulkitseman Wendyn hahmossa yhdistyvätkin edellämainitut teemat. Kauhu ja ahdistus välittyvät Shelleyn kasvoilta hysteerisinä ja raakoina, umpikujassa olevan perheenäidin painajainen välittyy katsojalle todentuntuisena. Wendyn psyykkinen hauraus on siis näkyvillä koko elokuvan ajan, joten elokuvan lopun ahdistus- ja vainoharhakohtaukset tuntuvat väistämättömältä lopputulokselta.

Itse näen, vielä selkeämmin toisella katselukerralla, The Shiningin olevan tavallaan "Anti-American-dream". Kaikki ainekset amerikkalaisen perheidyllin romahtamiseksi ovat kasassa perheenisän tavoitellessa unelmaansa, ja nämä olosuhteet yhdistettynä jo valmiiksi hiukan maanisiin henkilöhahmoihin johtavat arvattavaan lopputulokseen. Yhteiskuntakritiikin voi nähdä esimerkiksi kylpyhuonekohtauksessa, jossa länsimaisen kauneusihanteen mittapuulla kaunis nainen nousee kylvystä, mutta Jack-isän koskettaessa naista tämä muuttuu vanhaksi, rupsahtaneeksi ja mädäntyneeksi ruumiiksi. Danny-pojan vaatevalinnat voi myös nähdä Amerikka-ironiana: painajaismaisten kohtausten keskellä hänellä on päällään muun muassa Mikkihiiri- ja Apollo USA-paidat.
  Overlook-hotellin tapahtumat nähdään elokuvassa jatkumona, sillä päähenkilöitä riivaavat edellisten asukkaiden väkivaltaiset kuolemat. Myös loppupaljastus tukee ajatusta, että tapahtumat ikään kuin toistavat itseään uudelleen ja uudelleen. Veritekojen trauma jättää itsestään jäljen paikkaan ja ihmiseen. Jatkumo-ideaa tukee myös isän ja pojan hahmojen samankaltaisuus. Periaatteessa yhtäläisyydet voisi tulkita siten, että molemmat hahmot edustavat Jackia ikään kuin eri elämänvaiheissa.


Väistämättä on pakko vielä palata näyttelijäsuorituksiin. Jack Nicholsonin suorastaan legendaarinen hahmo on tottakai loistava, mutta tunnustusta täytyy antaa myös Dannyä näyttelevälle Danny Lloydille. Useiden lapsinäyttelijöiden teennäisyys ei todellakaan vaivaa Lloydia, päinvastoin, hän rakentaa roolihahmonsa uskottavammin kuin monet aikuiset jenkkitähdet. Lloyd ei sorru ylilyönteihin vaativasta roolistaan huolimatta, vaan hahmo on yhtä aikaa haavoittuva ja piinaava. Osa kunniasta kuuluu toki ohjaaja Kubrikille, joka on ehdottomasti onnistunut myös lapsinäyttelijänsä ohjaamisessa. 


Jack Nicholsonin elekieli on the Shiningissa suorastaan uskomatonta. Vaikka ilmeet ovat paikoin ylivedettyjä, Nicholson tekee sen tyylikkään, hyytävän maanisella tavalla. Toisaalta Nicholson myös osoittaa kykenevänsä vähäeleisyyteen: kohtaus, josta yllä oleva kuva on, on mielestäni elokuvan hienoimpia kohtauksia niin näyttelijäntyön kuin dramatisoinninkin kannalta. Kohtauksessa kuvataan jackin kasvoja yhteen ilmeeseen jähmettyneenä, kun hän tuijottaa ulos ikkunasta, ja taustalla soi dramaattinen musiikki. Nicholson kertoo yhdellä ilmeellään koko roolihenkilönsä henkisen tilan, joka keikkuu hulluuden ja tiedostamisen rajalla. Kohtaus valmistaa katsojaa hyvin elokuvan loppua varten: katsoja ymmärtää, että Jack on kykeneväinen lähes mihin vain.


Ohoh, tulipas taas hehkutettua. Loppuun pistän vielä yksinkertaisuudessaan ehkä yhden hienoimmista trailereista jonka oon nähnyt. Varoituksen sananen, kyseessä on brutaalihko pätkä.

torstai 4. lokakuuta 2012

Hair production


Jennan kanssa alettiin eilen värjäilemään mun hiuksia! Laitettiin musta väri ensin eilen juuriin, nyt tällä hetkellä blondausaine päässä. Kohta pesen nää veke ja sitten punaista vielä päälle! :) Huomenna varmaan kuvia lopputuloksesta.
Tossa kollaasin vasemmassa yläkulmassa on kuva noista mun vanhoista hiuksista. Nyt toivottavasti vähän enemmän ja kirkkaampaa punaista tulossa!

Loppuun vielä traumatisoivaa materiaalia. Alle 15-vuotiaiden ja herkkien ihmisten kannattaa nyt rullata suoraan alas tai painaa äkkiä ruudun oikeassa yläkulmassa olevaa raksia. Seuravaa sisältö voi aiheuttaa vakavita henkisiä ongelmia, painajaisia, itkukohtauksia tai muuta ikävää....


  
Hyvää yötä mussukat!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Shameless Offtopic

Viime postaus meni niin leffafilosofoinniksi että jäi viikonlopun kuvasaldo koneen kätköihin. Jennan kanssa laittauduttiin kaikessa rauhassa, oli kivaa ja rentoa kuunnella musiikkia ja alotella kevyesti.
Hehe ainut kuva jonka otin tosta mun lookista on tossa alla: eheh ihme Dracula-bride :D


Tollasen paidan ostin perjantaina Carlingsista kun oltiin tyttöjen kanssa shoppailemassa. Tykkäilen oikeen kovasti :) Olin haaveillut tosta jo aiemmin mutta nyt oli alennuksessa niin oli kyllä pakko ostaa! Toi on kyllä nii perus-muotiväri että melkein vituttaa kun kaikilla kävelee jotain viininpunaista kadulla vastaan. Mutta henkilökohtaisesti en osaa käyttää muita värejä kun punasta ja toi tummempi punainen käy paremmin syksyyn kun sellainen perus-kirkkaan-verenpunainen!

Jennan meikit oli houkuttelevan näkösiä :)
Sitten to the main-subject! Sannin kanssa tehtiin mulle vihdoin kauan haaveiltu rustokoru! Sattui oletettua vähemmän ja nyt oon ihan supertyytyväinen! Kauhea lävistyskuume kyllä iski. Ei vaan voi näyttelemisen takia naamaa kauheesti rei'itellä. No, uhrauksia pitää tehdä.


Siinähän se komeilee, HM:n bling-korujen kanssa. Hahah joku miekkonen kyseli baarissa että onko noi aitoja timantteja. Vastasin sitten lähes pokkana että juujuu, tottakai, mafiavaimo suoraan Italiasta kun olen.
Ei näin. :D
Nyt loppuu kyllä mun höpinät tältä päivältä. Menen hankkimaan taas yhdet vajaat yöunet kun toi korupirulainen on toki juuri sillä puolella kun minkä päällä oon tottunut nukkumaan.
Bonne Nuit!

Ps. Päätin kirjoittaa keväällä Ruotsin lisäksi ranskan enkä saksaa, niin kuin alunperin ajattelin. (Saksa siis seuraavana keväänä). Merde!
Nään jo painajaisia ranskan ylppäreistä. Mutta joo, paljon vaan ranskalaisia draamaleffoja kehiin. Onneksi rakastan ranskalaista elokuvaa!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Leffahöpinöitä: Uhrilampaat/Red Dragon

Heissansan :)
Taas on ohi yksi jakso, koeviikko ja viikonloppu! Käytiin lauantaina porukalla kattomassa Suhteettomuusteoriaa (bändin pojat kavereitamme) Club Libertessä Kalliossa :) Sen jälkeen jatkettiin iltaa ensin Piian kanssa Lepakossa ja sittemmin meiän kämpillä pienimuotoisten jatkobileiden merkeissä.

Sunnuntai menikin sitten lahnaillessa, katottiin porukalla Red Dragon. Oli kyllä semihyvä elokuva, tosin vaikka Hopkins loistava näyttelijä onkin, ei tällä kertaa suoritus Hannibal Lecterinä ihan yltänyt Uhrilampaiden tasolle. Hopkinsin ja Edward Nortonin kemiat eivät nimittäin kohdanneet mielestäni samassa määrin kun Jodie Fosterin kanssa. Suuri osa Uhrilampaiden hohdosta nimittäin pohjaa pääparin suorastaan hypnoottiseen yhteyteen, joka välittyy vahvana katsojallekin. Ilman Fosterin tulkitsemaa Claricea Hannibalin tunnekirjo jäi Red Dragonissa ohueksi. Uhrilampaissa puolestaan hahmon kiehtova ristiriitaisuus pääsi oikeuksiinsa suhteessa Clariceen.


Ilahduttavaa huomata, että näytteleminenkin on monesti yhteistyötä, myös niissä loistavissa suorituksissa. Ja onhan se toki ihan perussääntöjä, että vastanäyttelijää täytyy kuunnella. Olen myös huomannut, ettei sekään ole niin helppoa kuin kuulostaa. Aito läsnäolo vaatii nimenomaan kuuntelemisen, eläytymisen, ja sitten reaktion. Silloin tekee itsekin eläydyttävän suorituksen. Yleisön eteen menemisestä aiheutuvaa kauhua lievittää tieto siitä, että vastanäyttelijä tukee läsnäolollaan.


Läheisimmät kaverini joutuvat totisesti kestämään Uhrilampaat-hypeä jatkuvasti, mutta toi leffa on vaan sellainen että siitä saa joka kerta jotain uutta irti. Sen lisäksi se toimii näyttelijäntyön kannalta loistavana inspiraationlähteenä. Taisin muuten sanoa Kesäteatterin hakutilaisuudessakin esikuvakseni Hopkinsin kun kysyttiin :)
Mun mielestä on uskomatonta, miten joku onnistuu ilmaisemaan niin paljon jo pelkällä intensiivisellä katseella ja äänen voimakkuuden ja painotusten vaihtelulla. Yhdessä dokumentissa kyllä kerrottiinkin siitä, kuinka paljon aikaa Hopkins oli käyttänyt äänen kanssa työskentelyyn roolia varten harjoitellessaan.

 "Lambs. The lambs were screaming."
Huhhuh, tosta leffasta riittäisi löpinöitä loputtomiin... Taidanpa kuitenkin mennä kohta nukkumaan :)
Tai jotain sinne päin. Houkuttais lähteä lenkille mutta tuolla taitaa olla aika pimeetä jo. Syksy on jo pitkällä.
Huvittavaa muuten, mun piti alunperin tehdä postaus siitä, mitä tein viikonloppuna, ja päädyinkin filosofoimaan leffoista. So typical of me.
Jööö, nyt poies koneelta, muuten nukun pommiin huomenna(kin) heh.

Sweeeett dreams!


                                 And what did you see, Clarice? What did you see?
                                         

kuvat weheartit.com!